”Millainen Suomen luonto on runon kielellä?”

Suomen luonnon päivän kunniaksi järjestetään runokilpailu, josta kerrotaan lisää Ylen sivuilla. Ystävä vinkkasi minulle kilpailusta, ja päätin osallistua.

Kirjoitin tekstin, joka edustaa minulle hieman uudenlaista muotoa. Tätä muotoa tulee seuraava kokoelmani olemaan: rikon tyylisääntöjä ja käytän muun muassa 9-tavuisia säkeitä; saatanpa tehdä muutakin hassua.

Kirjoitin tekstin mielessäni se, että kyseessä on kilpailu. Runon aihepiiri on annettu, Suomen luonto. Ylen sivuilla oleva juttu (linkattu yllä) ohjasi sekin tekstiä tiettyyn suuntaan.

Tällainen siitä tuli ja nimi on ”Luontoni, emoni ääni”.

Minä kuulen kaikkialta
luontoni, emoni äänen
Hiljaa, mutta vaativana
punatulkun siiven alta
palokärjen päälaelta

Se on kyhmykiitäjäinen
palleroporonjäkälä
ahma, rohtovirmajuuri
ja pohjanvariksenmarja

Seison tiellä, keidassuolla
kuusikoissa, leimikoissa
Minä kuuntelen polulla
Sitä, josta me sanomme:
”Niin, biodiversiteetti,
ekologinen lokero.”

Puhumme katastrofista
vaadimme ilmastotekoja

Minä kuulen luonnon äänen
hätääntyneen, vaimennetun
luontoni, emoni äänen

Aivan tyytyväinen en ole, mutta minähän en ikinä pidä teksteistäni – turha siis valittaa! Erityisesti korvaan särähtävät tie ja keidassuo, mutta tällä mennään.

Suomen luonnon päivää odotellessa!