Ihmisen erityinen osa on velvollisuus

Aktivisti Juni Sinkkonen pohtii kauniissa dokumentissa Puunhalaaja, ettei ketään voi pakottaa suojelemaan luontoa. Näin toki on.

Mutta kuten Junikin miettii, jokaisen kykenevän tulisi tehdä parhaansa ihmisten ja muiden eliöiden elämän edellytysten suojelemiseksi. ”Jokaisen kykenevän” tarkoittaa tässä ihmisiä, joilla on mahdollisuus ja voimavaroja tarttua yhteiseen tehtävään. Toisinaan olemme sairaita, toisinaan muista syistä estyneitä, mutta silloin, kun meillä on resursseja tehdä jotakin, meidän tulisi tarttua toimeen.

Miksi? Miksi ihmisen osa on pitää huolta elonkehästä? Esitän tälle kolme perustetta: periaate, moraalinen velvollisuus ja oman erityisasemamme suoma mahdollisuus vaikuttaa.

  • Se siivoaa, joka sotkee. Ihmisen vaikutukset elottomaan ja elolliseen luontoon ovat valtavia. Jotkut tutkijat puhuvat antroposeenista, ihmisen kaudesta. Siis kokonainen geologinen epookki on ehdotettu nimettäväksi uudelleen toimiemme takia. Ilmastonmuutos, merten happamoituminen, ympäristön kemikalisoituminen ja monet muut ekokatastrofit ovat käynnissä. Jo esimerkiksi ”pelkät” kaivosteollisuuden jäljet ovat niin suuria, että kättemme jäljet näkyvät kauan aikaa. Tulemme kenties siirtämään seuraavan jääkauden alkua. Koska olemme tällaisen sotkun saaneet aikaan, olemme itse sen velvollisia siivoamaan – tai ainakin yrittämään pahimpien saastojen siistimistä.
  • Ihminen on moraalinen toimija. Ihmisen keskeisinä eroina muihin eläinlajeihin pidetään usein a. kykyä moraaliseen harkintaan ja b. kykyä kuvitella, nähdä mahdolliseen tulevaan sekä hankkia tästä tietoa esimerkiksi monimutkaisin mallinnuksin. Yhdessä nämä kaksi, moraali ja kuvittelu, antavat meille sielun silmät, jonka vertaisia muilla eläinlajeilla ei tietääksemme ole. (Hyvin samantapaisia kykyjä kyllä vaikuttaisi olevan, mutta ihmisellä on erityistä taituruutta näissä kyvyissä.) Siis: koska juuri meillä ihmisinä on erityisen hyvä kyky aavistaa ja jopa osin mallintaa (b), mihin ihmiskunta on kävelyttämässä koko maapalloa ja kaikkia sen eliöitä, meidän tulee arvioida tilannetta (a), pysähtyä ja tehdä täyskäännös.
  • Voimme vaikuttaa tulevaan ja muokata elinympäristöä(mme). Ihmisvauva oppii hyvin pian, että hänen tekonsa muovaavat hänen ympäristöään. Kissakin muokkaa makuualustansa ja muun muassa linnut rakentavat pesiä, samoin monet hyönteiset, mutta ihmisen teot ovat tässä(kin) suhteessa suurempia kuin muiden elävien olentojen. Palataan hetkeksi edelliseen kohtaan, kykyyn nähdä tulevaan. Vaikka uskoisin tai tietäisin, että sademetsässä asuva oranki ymmärtää olevansa riippuvainen elinympäristöstään ja oranki käsittäisi metsän kaatamisen tarkoittavan itsensä ja muiden orankien kuolemantuomiota, orangilla ei ole kykyä pysäyttää hakkuita. Ihmisinä kykenemme tällaisiin toimiin, sillä me voimme vaikuttaa ympäristöömme – ja myös saada muut ihmiset liittymään avuksemme.

Teksti on muokattu 14.7.2015 aiemmassa blogissani julkaisemastani kirjoituksesta. Kuvalähde: Pixabay.